csgo suomi

Missä mennään, SuomiCS?

Edeltävänä viikonloppuna nähtiin alkukangistelujen jälkeen varsin onnistunut suomalainen Esports -tapahtuma espoossa, Elisa Masters. Turnaukseen oli kutsuttu isoja joukkueita maailmalta, ja mukana oli myös suomalaista huippuosaamista Havun ja Encen turvin. Havun matka tyssäsi jo kuitenkin valitettavasti alkutekijöihinsä, ja Encen osalta suomalaisväriä ei pelaajistosta tällä hetkellä löydy. Juuri ennen Elisa Masterseja päätökseen saatettussa IEM RIO -Majorturnauksessa nähtiin vain yksi suomalainen pelaaja, Aleksi “AleksiB” Virolainen.

AleksiB on myös ainoa suomalainen pelaaja, joka löytyy HLTV:n top30 joukkueiden listoilta,hän pelaa Ninjas in Pyjamasin riveissä IGL:n roolissa. Muutaman vuoden sisään on ollut paremminkin: Havu on nähty top 30:ssä muutamaankin otteeseen, ja vuonna 2019 Ence oli maailmanlistojen kärjessä suomitiimeineen, jossa toki AleksiB oli myös mukana.

Itseäni tämä tämänhetkinen tilanne hieman kummastuttaa: leetify.com:in julkaisema “State of CS:GO, July 2022” raportin mukaan suomessa on 30-35 tuhatta CS:GO:n pelaajaa per miljoona asukasta. Puhutaan todella isosta määrästä pelaajia, jotka kynäriä pelaavat. Enemmän pelaajia per miljoona asukasta löytyy vain alakerran naapurista, Virosta.

                    Tulevaisuuden näkymät

Missä mennään siis pieleen? Pelaajia löytyy rutkasti, josta varmasti löytyisi myös maailman huippuja, jos heille vain suotaisiin se mahdollisuus. Syyskuussa Encen valmentaja Eetu “sAw” Saha kertoi Ilta-Sanomien haastattelussa, että suomalaisilta pelaajilta puuttuu nälkä ja voitonhalu. Haastattelussa hän myös toteaa että epäonnistumiset otetaan liian raskaasti ja luovutetaan sen vuoksi liian nopeasti.

Tästä löytynee totuuden siemen, mutta mielestäni ongelmaan on muitakin syitä, kuin vain pelaajien innokkuus. Suomesta puuttuu tällä hetkellä kotimaiset turnaukset, johon joukkueet voisivat osallistua. Matalan kynnyksen turnauksia yksinkertaisesti ole lainkaan, jossa joukkueet voisivat harjoitella turnausmuotoista toimintaa ja oppia sitä Sahan peränkuuluttamaa pettymyksen sietokykyä.

Lisäksi meiltä puuttuu matalan kynnyksen valmennustoimintaa. Yksittäiset hyvät osujat eivät vielä tee joukkuetta, vaan rinnalle tarvitaan joku, joka kasaa innokkaista pelaajista joukkueen. Ja jotta olisi valmentajia, tarvitaan myös organisaatioita. Suomesta löytyy kyllä muutamia “perinteisen” urheilun organisaatioita, jotka ovat ottaneet rinnalle myös CS -joukkueen, tai jonkun muun esports -joukkueen. Tarve olisi varmasti enemmällekin määrälle.

                 NUORemmiSSA ON TULEVAISUUS

Näiden kaikkien lisäksi peräänkuulutan vielä junioritoimintaa. Niin kuin kaikessa urheilussa, myös esportsissa ammattilaisikä ei ole kovin vanha. Mitä aikaisemmin aloitetaan harrastaminen ja joukkuepelaaminen, sen parempi. Encen tänä vuonna käynnistämä akatemiatoiminta on hyvä alku, joista muidenkin tulisi ottaa  mallia. Yhden organisaation akatemiatoiminta ei kuitenkaan riitä kattamaan kaikkia niitä junnuja, joilla olisi haaveena ammattilaisuus. Ruohonjuuritasolta ja myös vanhempien aktiivisuudella saataisiin suomalaista CS -kulttuuria vietyä kunnolla eteenpäin.
Tämä kaikki vaatii resursseja: Vaaditaan organisaatioita, nuorisotyötä, valmentajia, joukkueenjohtajia ja niin edelleen.  Minulta ei löydy kristallipalloa, jolla pystyisin näkemään ratkaisut näihin ongelmiin. Mutta näin kovalla pelaajavolyymillä, mitä suomesta löytyy, olisi jonkun aika ottaa koppia.

Leave a Reply