a

Lorem ipsum dolor sit amet, elit eget consectetuer adipiscing aenean dolor

Lauri Vanhanen NiNLeX: pelaamisenkin jälkeen on elämää

Pohdintaa kilpapeliurastani pidemmällä formaatilla.


Luvattu pidempi päivitys kilpapeliuran lopettamisesta. Luvassa ajatuksia omista huippuhetkistä lajin parissa ja parista pettymyksestä, virheistä ja niistä opituista asiosita matkan varrella ja mitä tulen tekemään mentäessä eteenpäin. Ensin kuitenkin siitä miksi juuri nyt.

Viime syksyllä (2020) ensimmäistä kertaa mietin kilpapelaamisen lopettamista sen “reboottaamisen” jälkeen (2015) tosissaan. Olin tehnyt pari kuukautta täyspäiväisesti töitä ja alla oli ollut muutto uudelle paikkakunnalle. Tulokset olivat ailahtelevia eikä palkitsevuutta niiden osalta tuntunut tulevan. Tiimissä oli muilta osin kuitenkin hyvä joukkuehenki (erityisesti kiitos jelohin ja sirvan), joten pari päivää jäähdyttelin ja päätin, että vielä yritetään. Conquerilla ei saavutettu haluttuja tavoitteita, joten tie vei lopulta Sawoon.

Sawossa tulokset jättivät jälleen paljon toivomisen varaan, kun jokaisissa karsinnoissa otettiin takkiin muita suomalaisia vastaan, vaikka peli tuntui ulkomaalaisia vasten usein kulkevan ihan hyvin. Noin kuusi kuukautta kestäneen vaiheen jälkeen päädyimme poistamaan Kriston (r0tta) lineupista, minkä jälkeen alkoi uuden pelaajan etsintä. Tässä välissä olin itse opettajien kuuluisalla kesälomalla, joten aikaa pelaamiselle oli hyvin. Uusi pelaaja löytyi parin viikon testailun jälkeen ja pian sen jälkeen julkistettiin ESM-karsinnat.

Näihin aikoihin kävin tapaamassa opiskeluaikaista ystävääni Helsingissä ja puhuimme mm. filosofiasta, vanhemmuudesta, opettajuudesta ja tietysti myös pelaamisesta. Pelaamisen suhteen keskustelimme minun omasta suhteesta pelaamiseen, joka on ollut itselleni tavoitteellinen harrastus, johon uppoaa todella paljon aikaa viikottain. Luonnehtisivan sen olevan perusteltua niin pitkään kun siitä myös nauttii. Mainitsin itse, että tavallaan pelaan myös menestymisen halun vuoksi, mihin kaverini vastasi, että siinä tapauksessa kyllä teen jotain ihan väärää, jos pelaan voidakseni menestyä. Ystäväni myös viittasi huomiollaan, että oma aikani olisi kenties paremmin käytettävissä, mikäli menestys olisi se, mitä tavoittelisin. Tämä kommentti resonoi todella vahvasti sisälläni ja mietin sitä kotimatkalla – olin taas menossa treeneihin. Ymmärsin mitä ystäväni oli kommentillaan tarkoittanut ja päätin siinä hetkessä, että annan vielä kunnon panoksen nyt kerran ja menestystä tulee, jos se on riittävä.

Ehdimme harjoittella uudella lineupilla noin kolme viikkoa ennen ESM-karsintoja, joista jäi (jälleen) suuri pettymyksen maku. Sen jälkeen pidettiin viikon paussi (ensimmäinen viikon tauko yli vuoteen) ja sitten lähtikin pelaajaruletti Suomiskenessä pyörimään. Siinä vaiheessa ilmoitin joukkueelle, että jos emme löydä sopivaa pelaajaa syyskuuhun mennessä niin laitan itse hiiren naulaan. Hetki oli toivoa, mutta pelaajaruletti jatkui ja hommat meni miten meni sen suhteen ja tässä sitä ollaan.

Miksi lopettaa juuri nyt oli siis osittain suunniteltu, osittain sattumaa. Todennäköisesti mikäli rosteriruletti ei olisi osunut meidän kohdalle, olisin pelannut vielä tämän syksyn ja miettinyt sitten tilannetta uudelleen. Uuden pelaajan etsiminen tarkoitti kuitenkin käytännössä sitä, että yksi ESEA-kausi ja puolet syksystä käytettäisiin ihan vain uuden pelaajan etsimiseen / sisäänajamiseen. Sen lisäksi tiesin, että töissä alkavaa pian hyvin kiireinen ajanjakso (YO-kirjoitukset + koeviikko päällekkäin) ja pelaamiselle muutenkin oli jäänyt taas vähemmän aikaa kun työt olivat alkaneet. Erityisesti aikaa oli puutteellisesti suhteessa siihen mitä itse olisin vaatinut sekä itseltäni, että muilta joukkuelaisilta halutun menestyksen saavuttamiseksi. Tämä oli myös yksi syy lopettamiselle – ajankäytön kannalta en voi käyttää pelaamiseen riittävästi aikaa ja toisaalta tulisin käyttäneeksi siihen liikaa aikaa suhteessa mitä sillä voisin saavuttaa. Mielessä oli myös viime syksyn hetkellinen ‘sulaminen’. Pieni tekijä, mikä myös vaikutti itselläni oli se, että en enää loppukesästä uskonut, että tulisimme saamaan LAN-tapahtumia vielä syksyllä 2021, mikä vähän heikensi motivaatiota. Lisäksi merkittävä tekijä,, mitä olin miettinyt kesän aikana oli se, että miten paljon nautin muusta vapaa-ajasta, johon minulla oli nyt aikaa pelaamisen ohella kun ei ollut päivätöitä. Loppupeleissä tässäkin on kysymys siitä, että mihin itse haluaa oman aikansa käyttää ja itselläni se oli näissä olosuhteissa ennemmin päivätyöt ja vapaat illat.

Pitkä ura: Call of Duty

Pitkän uran ajalle on mahtunut useampia pelejä ja paljon hyviä ja muutamia katkeriakin muistoja. Ensimmäisillä laneilla kävin Toijalassa 2007 pelittelemässä Battlefield 2 -peliä itseäni hieman vanhempien herrojen kanssa ja loppuajan sekoilin ED-pärinöissä ikäisteni kanssa joko serverillä tai LAN-paikalla. Samana vuonna peli vaihtui aluksi CoD 2:seen ja myöhemmin CoD 4:seen, missä osallistuin useimmille laneille mitä Suomessa järjestettiin. Merkittävin asia CoD-ajoilta oli tutustua useisiin mahtaviin tyyppeihin, joista pari on edelleen omia ystäviäni. Pelikaveristani Matista tuli yksi läheisimpiä ystäviäni ja sain kunnian ollan hänen häissään bestmanina.

Pelillisesti paras muisto CoD-ajoilta on Level 7 pelikahvilassa pelattu LAN-turnaus, joka kesti yli 24 tuntia putkeen pelattuna. Pelit alkoivat aamulla noin kello 10 aikoihin ja kävin ensimmäisen ja toisen pelin välissä kääntymässä serkkuni rippijuhlissa, mistä palasin parin tunnin jälkeen pelipaikalle. Ekan päivän puolella pelatut matsit päättyivät lohkovoittoon ja lähdimme hotellille “nukkumaan” illalla seitsemän tai kahdeksan aikoihin, pudotuspelit tulisivat jatkumaan noin kello kahdelta yöllä. Pudotuspeleissä voitimme ensimmäisen ottelumme, mutta hävisimme toisessa pelissä koko turnauksen voittajalle Team Logitechille 13-1, jossa klutsasin 1v2 rundin pelin ensimmäisellä kierroksella, joka jäi siis myös joukkueemme ainoaksi. Kello oli tuohon aikaan suurinpiirtein neljä tai viisi aamuyöllä. Seuraava pelimme pelattiin noin kahdeksalta aamulla ja hävisimme turnauksen hopealle sijoittuneelle K1ck esportsille hieman tiukemmin lukemin. Lopullinen sijamme oli 5-6. turnauksessa, johon osallistui yli 16 joukkuetta. Pari viikkoa myöhemmin voitimme Assembly Winterien turnauksen, jossa myönnettävästi ei ollut yhtä kova taso.

Assembly Winter


Noin viikko Assembly Winterien voiton jälkeen sain tietää olevani ulkona joukkueesta, koska tiimikaverini, jonka korvaamisesta en myöskään ollut tietoinen, tultiin korvaamaan pelaajalla, joka ei halunnut pelata minun kanssani, vaan halusi oman kaverinsa mukaan. En ottanut lähtöä erityisen raskaasti, mutta tunsin pientä katkeransuloisuutta, kun minut korvannut pelaaja sai parin viikon päästä bannit Clanbasessa koodeista (en tiedä oliko oikeasti koodannut) ja joukkue hajosi. Hyvin samankaltainen skenaario tapahtui vuonna 2010 keväällä, tuolloin tosin bannivasara iski aiempaan tiimikaveriini, eikä minut korvanneeseen pelaajaan.

Dreamhack Winter 2009

Toinen mainittava muisto oli Dreamhack Wintereille 2009 osallistuminen CoD:MW2 pelin merkeissä, mistä jäi reissuna hyvä fiilis, mutta turnauksesta täysin surkea. Saimme vastaan ensimmäisellä kierroksella BO1-ottelussa vastaan turnauksen ennakkosuosikin fnaticin, vaikka olimme itse myöskin turnaukseen lähdettäessä omalta arvioltani toiseksi tai kolmanneksi paras joukkue. Mitään karttavetoa ei tehty vaan kartta oli arvottu tai määrätty mielivaltaisesti – sattumalta ainoa kartta viiden kartan joukosta, jossa olimme hävinneet kyseiselle joukkueelle harjoitusotteluissa. Itse tapahtuma oli kiinnostava ja hieno kokemus näin muuten. Päästiinpähän ilmaiseksi Ruotsiin. Paluumatkalla kävimme muutaman tunnin ajan pelaamassa Tukholman kuuluisassa pelikahvilassa Inferno Onlinessa, minne saapuessamme pelikahvilassa olevat nuoret tulivat kysymään meiltä olemmeko pro-pelaajia, mikä kertoi esportskulttuurin eroista Suomen ja Ruotsin välillä tuohon aikaan.

CS:GO 2013

CS:GO herätteli kiinnostusta kun olin kuullut monilta muilta entisiltä CoD-pelaajilta, että ovat siirtymässä siihen. Aluksi toki pelaaminen oli täysin kasuaalia ja kaverien kanssa matchmakingin hakkaamista. Ensimmäisiä tiimitoiveita herättelin jo vuonna 2013, mutta rupesin etsimään tiimiä aktiivisesti vasta vuonna 2015 keväällä. Ensimmäiset edes jollain tasolla merkittävät saavutukset tulivat kuitenkin vasta vuonna 2017 kokoonpanolla, josta löytyi myös ensimmäisessä tiimissäni pelannut Jebuuh, pidempi pelituttu Gas ja kaksi nuorta osujahosujaa, Hoody ja Chipo. Tämä on tähänkin saakka ollut yksi suosikkijoukkueitani, koska joukkueessa oli todella hyvä ilmapiiri.

Kyseisen joukkueen jälkeen tuli koettua useampia hienoja onnistumisia ja harmittavia epäonnistumisia, joista useimmista otettiin opiksi. Vuonna 2018 merkittäviä virheitä, joista opin kenties liian myöhään, tein kaksi. Ensimmäinen oli se, että kieltäydyin paperilla paremmasta joukkuetarjouksesta, koska halusin pelata itselleni tutumpien kaverien kanssa, enkä jättää heitä pulaan. Saman virheen olin tehnyt aikoinaan CoD-aikakaudella ja en huomioinut riittävästi sitä virhettä. Eli ohjeeni nykyisille ja tuleville pelaajille olisi se, että jos saat paremmasta joukkueesta tarjouksen, se kannattaa lähes aina ottaa vastaan. Tätä voisi verrata siihen, että jos saat yksityisillä työmarkkinoilla paremman työtarjouksen, ei kannata pelkästä lojaaliudesta aiempaa työnantajaa kohtaan jättää tarjousta ottamatta. Lojaaliuden arvostaminen on itselleni ollut se asia, mikä on kilpapelipuolella osunut itselläni omaan nilkkaan, vaikka muuten koen, että olen siitä elämässäni hyötynyt ja siksi haluan sitä itse edelleen vaalia.

Toinen virhe oli se, että potkimme sen aikaisesta tiimistämme Panun (P12), koska hän ei suoriutunut riittävän hyvin serverillä. Tämä oli virhe sen vuoksi, että Panu oikeastaan oli joukkueemme kemioiden kannalta kaikista tärkein henkilö ja tiimi hajosikin noin kuukausi sen jälkeen. Tämä oli myös erityisen vaikeaa siksi, että Panu oli tiimissä paras tiimikaverini ja myös pitkäaikaisempi tuttavuus. Sawossa kun potkimme Kriston, oli asetelma hyvin samanlainen. Ja kenties myös vaikutuskin eli ehkä osittain siksi olen nykyisessä tilanteessa. Joskus pelaajia täytyy vaihtaa, mutta tulee aina huomioida myös miten pelaajan vaihtaminen vaikuttaa joukkuuen dynamiikkaan. Näissä molemmissa tapauksissa joukkueen ilmapiiri huononi, vaikka tilalle tuotu pelaaja olisikin pelillisesti suoriutunut yksilönä aiempaa paremmin.

Ainoa kysymys, joka oman peliuran kohdalta jäi itseäni mietityttämään oli kuinka hyvin olisin voinut pärjätä, mikäli olisin laittanut pääosan ajankäytöstäni pelaamiseen. Itse uskoisin, että olisin varmaan pystynyt saavuttamaan suurinpiirtein CS:GO:ssa sen tason millä entinen KOVA parhaimmillaan pelasi eli suurinpiirtein hltv-rankingissa sijoilla #60-80. Uskoisin myös, että Hukka/VETO-joukkueiden kokoonpanolla tämä olisi ollut saavutettavissa, mikäli joukkue ei olisi hajonnut. Jossittelu ei vie mihinkään, mutta filosofina on mielestäni kiinnostavaa käydä potentiaalisia skenaarioita läpi.

Pelihistoria pähkinänkuoressa

2005-2007

Aloitin muistaakseni 2005 pelaamaan Battlefield 2, mutta en nyt kyllä muista kovinkaan monen monen joukkueen nimeä siltä ajalta, viimeisimmät joukkueet olivat 2006-2007 4th rangers, pro patria ja venatio. 2007

Keväästä 2007 syksyyn pelasin CoD 2 joukkueessa tunestigas revenge.

2007 syksyllä siirryin CoD 4 peliin ja aloitin joukkueessa Thrice.

Vuonna 2008 keväällä pelasin joukkueessa afterlife (sen ajan turnauksista kirjoitin myös twiitissä), kesällä ja syksyllä kaveriporukalla joukkueessa Jiggaw00h.

2009 keväällä pari kuukautta pelasin epical 7 / raw-gaming joukkueessa ja siirryin noin puolen vuoden tauolle helmikuun lopusta kun lähdin opiskelijavaihtoon Japaniin.

2009 syksyllä kun olin taas Suomessa, pelasin jälleen Jiggaw00hilla ja epical 7 porukoissa vaihtuvasti.

2010 keväällä pelasin RCTIC esportsissa, 2010 kesästä saman vuoden loppuun insidaz / thrice joukkueessa (sama tiimi, kaksi eri nimeä).

2011-2014 en pelannut aktiivisesti, mutta osallistuin silloin tällöin joillekin laneille erilaisilla kaveriporukoilla.

Aloitin yliopiston 2013 syksyllä, loppukeväästä 2015 aloitin taas kilpapelaamisen CS:GO parissa joukkueessa THB. 2016 joukkue vaihtui Genetic Zeroon.

2016-2017 talvella pelasin joukkueessa Weasels.

2017 keväällä joukkueesta osa (minä mukaanlukien) yhdistyi toisen tiimin kanssa ja meistä tuli TacoWeasels. Sama joukkue edusti myöhemmin kahta eri organisaatiota, TORI ja Rize. Joukkue hajosi 2017 loppusyksystä.

2018 keväällä ja syksyllä pelasin Voitelijat nimisessä porukassa, mutta kävin 2018 kesällä myös valmentamassa Nyyrikki nimisessä organisaatiossa.

2019 keväällä valmistuin yliopistosta (yhteiskuntatieteiden maisteri, pääaine filosofia) ja kevään aikana kävin koeajalla Havussa valmentajana, mutta koeajan jälkeen sopimusta ei tehty.

Keskikesällä 2019 liityin Hukka nimiseen joukkueeseen ja pelasimme sen alla 2019 loppuun saakka.

Tällä joukkueella liityimme vuoden 2020 alussa Vimpelin Vetoon ja pelasimme 2020 kesään saakka. Kesällä 2020 joukkue hajosi ja liityin uuteen joukkueeseen syksyksi 2020 ja edustimme Conquer Gamingia. 2021 tammikuussa tiet erkanivat ja liityin Sawo-esportsiin ja lopetin kilpapelaamisen nyt 2021 syksyllä.

Peliura loppuu, mitä sitten

Entä mitä sen jälkeen kun peliura on ohi? Tulen kirjoittamaan tämän asian ongelmista toisessa julkaisussa, jossa pohdin muitakin kilpapelaamiseen liittyviä haasteita. Omalla kohdallani elämä jatkuu töiden merkeissä ja edessä onkin ensi viikolla alkavat YO-kirjoitukset, jotka nostavat merkittävästi opettajien työtaakkaa hetkellisesti. Pelaamisen suhteen olen nyt ollut vähemmän aktiivisempi ja pelitunnit kahden viikon ajalta ovat steamissa laskeneet noin 15 tuntiin. Ylimääräinen aika on kulunut töihin, lukemiseen, liikuntaan, kirjoittamiseen ja shakin pelaamiseen.

En silti ole siirtymässä kilpapelipuolelta kokonaan syrjään, vaan tulen todennäköisesti näkymään lähetyspuolella mikäli kysyntää on ja omat aikataulut sen sallivat. Valmentamisen suhteen olen tehnyt jo tietoisesti sen päätöksen, että en tule tekemään sitä “täysiltaisesti” päivätöiden ohella koskaan, mutta olen harkinnut, että voisin tehdä hommia freelancer-valmentajana. Koen, että erityisesti joukkueet ja pelaajat, jotka ovat vielä ns. Suomen top5-tason ulkopuolella voisivat hyötyä omasta osaamisestani ja tulen tutkimaan tätä vaihtoehtoa lähemmin kun suurimmasta työpuristuksesta nyt syyskuun osalta on selvitty.

Kiitos kaikille, jotka jaksoitte tekstin lukea. En ole ollut henkilö, joka osaisi tai edes välttämättä haluaisi sanoa asioita lyhyesti. Filosofina olen myös sitä mieltä, että mikäli asian voi ilmaista vain lyhyesti, ei se välttämättä ole tarpeellinen. Tämän tekstin kirjoittaminen itsessään oli itselleni tarpeellista ja toivottavasti se herätti ajatuksia tai siitä oli apua sen lukeneille. Tulen ensi viikonloppuna julkaisemaan toisen (ehkä hieman lyhyemmän) tekstin, jossa käsittelen kilpapelaamiseen liittyviä tekijöitä, jotka vaativat mielestäni tarkastelua lajin ja pelaajien kehittämiseksi.

Nykyään Lauri toimii siis täysiaikaisena opettajana.

Ylläoleva teksti on julkastu NiNLeX:n omalla luvalla.

Leave a Reply