Mainosta meillä

Onko Eurheilu kansainvälisesti iso kupla?

Amerikkalainen Marcus Howard on kirjoittanut kirjan Eurheilun organisaation rakentamisesta ja kehittämisestä. Hän tekee myös paljon työtä eurheilun saamiseksi kouluihin, mutta millainen on ison maailman eurheilun kärki niiden organisaatioiden kanssa, jotka tekevät vuodesta toiseen miljoonien tappiota? Suomessa tämä ei ole toteutunut, ja tuskin toteutuukaan, koska olemme niin pieni markkina. Meidän suurin Eurheiluorganisaatio on ENCE eSports Oy, jonka koko liikevaihto on tasolla 2 miljoonaa, ja jolla se teki viime vuonna 170 000 euron plus tuloksen. Mutta ENCE on Eurheilun kansainvälisillä mittareilla laskettuna todella pieni tekijä, ja siksi sitä ei otetan huomioon kansainvälisissä vertailuissa. Esimerkiksi suomalaisen Aleksi Virolaisen työnantaja saksalainen G2 Esports työllistää noin 150 työntekijää ja tekee noin 27,5 miljoonaa dollaria liikevaihtoa. Millainen eurheilun kupla on, ja mitä se tarkoittaa?

Kansainvälinen eurheilun kupla

Tässä Marcuksen teesejä ja tekemiä havaintoja, jotka ovat monessa suhteessa samoja kuin omamme:

Vastuullisuutta riittää, kun otetaan huomioon nykyinen eurheilu-kupla:

1. Tiimit/organisaatiot, jotka keräsivät vastuuttomia rahasummia vastuuttomilla arvostuksilla ja veloittivat vastuuttoman korkeita maksuja sponsoreilta, varsinkin ilman liiketoiminta- ja elämäkokemusta, joka on tarpeen realistisen tuoton luomiseksi näille sijoituksille. Monet TOP30 organisaatioista ovat saaneet yritysmaailmalta miljoonien dollarien tukimaksuja, mutta ala ei ole kuitenkaan vielä kasvanut samalla tavalla kuin rahoittajat olisivat odottaneet

2. Sijoittajat jatkoivat ahneesti paisuneiden arvostusten tukemista ja jahtasivat nopeaa tulosta. Ja tämä on edelleen nähtävillä, kylläkin USA:sta kuuluu että jo miljardiluokkaan arvostettu FaZe olisikin luopumassa ajatuksistaan mennä pörssiin.

3. Tuotemerkit, joiden sponsorointi muodostaa 60 prosenttia alan tuloista, alentavat markkinointistandardejaan hyväksyäkseen “brändin kattavuuden” “brändimyynnin” sijaan.

4. Pelien julkaisijat, koska he ovat huijanneet joukkueita vastuuttoman korkeilla franchising-maksuilla, samalla kun he tarjosivat kiusallisen vähän todellista franchising-tukea ja/tai sulkivat pois ruohonjuuritason yhteisöt, jotka rakentavat todellista “fanitusta”.

5. Suurin osa suosituista esports-uutissivustoista/toimittajista, koska he kieltäytyivät olemasta kriittisempiä raportoidessaan ekosysteemin tilasta, mikä edistää menestyksen harhaa.

6. Jokainen muu, joka myös tietää paremmin (vaikuttajat, ajatusjohtajat jne.), mutta tukee silti tätä kuplaa ja korttitaloa, koska he haluavat pitää “viileistä lapsista”.

Esimerkkejä toisenlaisestakin lähestymisestä on mm. Steffen Thomsen, jonka Coppenhagen Flamesista tulee kannattava!

Esports kokonaisuudessaan ei kuitenkaan ole kestävää kaiken tämän epäeettisyyden ja jopa lapsellisen ajattelu kanssa. Mikä on ratkaisuksii? Lisää avoimuutta, vastuuvelvollisuutta ja ruohonjuuritason yhteisöjä. Mitä luulet esportsin tarvitsevan tullakseen kestäväksi, kun kupla puhkeaa?

Eurheilun tulevaisuus rakennetaan nyt

Eurheilun kehittyminen on ratsastanut pelaajien harteilla. Pelaajien, jotka ovat perustaneet joukkueensa, voittaneet turnauksia ja pelanneet edelleen. Harvalla pelaajalla tai edes heidän organisaatiollaan on minkäänlaista liiketoimintakokemusta, tai halua lähteä oikeasti kehittämään eurheilua kohti kestävämpää tulevaisuutta.

Onko tilanne Suomessa sitten yhtään parempi?

Suomessa Eurheilu on päässyt monien koulujen kerhoihin, ja jopa toisen asteen oppiaineeksi, mutta kansainvälisesti puhutaan yhä joukkueista ja pelaajista, jotka pelaavat itsensä loppuun, koska varapelaajia ei ole, ja joukkueista, joilla ei ole support-tiimiä tekemässä analyysejä ja kehittämässä joukkueen taktiikoita. Monissa muissakin maissa eurheilu on opiskeltavissa jopa yliopistotasolla, ja pelejä pelataan monillakin eri opintoasteilla, ja näistä joukkueista ammattilaisorganisaatiot hakevat pelaajia, aivan kuten scouting toimii perinteisilläkin aloilla…

Eurheilun tulisi ottaa mallia perinteisistä joukkuelajeista, joissa junioritoiminta on otettu viimeisten vuosikymmenten aikana huomioon entistä paremmin. Ottamalla jo tässä vaiheessa perinteisten lajien opitut hyvät käytännöt myös eurheiluun, voisimme kehittää ja saada organisaatioita, joille muodostuu jatkuvuutta ja perinteitä.

Jos et ole koskaan käynyt yhdenkään valioliigan kotikentän esittelykierroksella, et välttämättä tiedä, mistä puhumme kun tarkoitamme perinteitä – niitä löytyy myös suomalaisesta urheilusta, mutta kuinka monen joukkueen kehitys perustuu perinteille, suunnitelmalliselle toiminnalle, ja tulevaisuuteen katsomalla?

Se, että katsotaan myös perinteisiä lajeja, ei tarkoita, että eurheilun pitäisi muuttu, vaan Eurheilun pitää kasvaa. Pelaaminen voi olla hauskaa ja kivaa, mutta siinä vaiheessa kun siitä tulee ammatti, pitäisi kuvioihin tulla myös työntekijän ja työnantajan vastuut.

Other Articles

Leave a Reply