a

Lorem ipsum dolor sit amet, elit eget consectetuer adipiscing aenean dolor

Image Alt

SuomieSports.fi

Non-toxic pelikasvatus – mistä on kysymys?

Jos olet pelannut yhtään kauempaa online pelejä, niin 100% varmuudella olet saanut ns. kuraa niskaan. Omat joukkuekaverit, vastustaja, tai jopa striimatessasi omat seuraajasi ovat saattaneet päästellä höyryjä sinun suuntaasi, tai ovat vain yksinkertaisesti haukkuneet sinua verbaalisesti, jopa suorastaan huutamalla hävyttömyyksiä. Mistä sitten tällainen kielenkäyttö tulee? Ei siinä mitään uutta ole. Omassa historiassani on taustaa monesta muusta lajista ja aikoinaan olin vapaaehtoisena valmentajana junioreiden jääkiekossa. Silloin kerrankin tapahtui näin, että meillä oli ottelu toista joukkuetta vastaan, jossa oli pari pelaajaa, jotka eivät välittäneet sovituista jääkiekonsäännöistä ja käyttivät myös kiroilemista ja huutelemista. Minä en tätä sietänyt ja otin koko joukkueen vaihtopenkille ja sanoin kovaan ääneen, että vasta kun vastustajan valmentaja puuttuu toisten pelaajien käyttäytymiseen, emme palaa kentälle. Peli pääsi jatkumaan tovin päästä. Kyse ei ole etteikö saisi kiroilla, ei. Pelin tiimellyksessä ärräpäät lentelevät, mutta siinä vaiheessa kun alkaa käyttää todella kielteistä kielenkäyttöä sekä omien kanssapelaajien tai vastustajan suuntaan, on aika puuttua peliin. Online peleissä ensimmäiseksi useimmiten vain painamme MUTE-näppäintä, jotta emme kuule toista pelaajaa, mutta jotain pitää tehdä ihan kansainvälisestikin. Mutta mitä tehdään Suomessa?

Mediakasvatus-seura tekee hyvää työtä, ja siksi tässä heidän julkaisemansa artikkeli.

Kolme kysyystä Non-Toxic pelikasvatuksesta

Kolme kysymystä on Mediakasvatusseuran juttusarja, jossa esitellään tuoreita ja kiinnostavia tutkimuksia, ilmiöitä ja projekteja. Tässä jutussa Turun yliopiston tohtorikoulutettava Miia Siutila kertoo Non-toxic – Pelikasvatusta kotona ja nuorisotyössä -selvityksestään, joka julkaistiin loppuvuodesta 2020.

1. Mitä tutkit selvityksessäsi ja miksi?

Selvityksessä tutkittiin miten peleissä ja pelikulttuureissa esiintyvä häirintä, vihapuhe ja syrjintä näkyvät kodeissa ja nuorisotyössä, tuntevatko kasvattajat pelikulttuuria tarpeeksi hyvin kyetäkseen neuvomaan nuoria näissä tilanteissa, sekä ovatko kasvattajat onnistuneet puuttumaan nuorten omaan peleihin liittyvään häiritsevään käytökseen. Tutkimus on osa valtakunnallista Non-Toxic-syrjimätön pelikulttuuri -hanketta, jonka tavoitteisiin kuuluu pelikulttuurin ja pelitoiminnan kehittäminen avoimeksi, turvalliseksi ja syrjinnästä vapaaksi harrastukseksi.

Peleissä esiintyvän häiritsevän käytöksen tavannomaisuus on tunnettua ja tiedettyä. Myös Suomessa melkein kaikki paljon pelaavista nuorista on jossain vaiheessa kohdannut jonkinlaista toksista käytöstä pelatessaan, useimmiten pelitaitojen haukkumista ja vähättelyä. Välillä varsinkin sosiaalisessa mediassa näkee väitteitä joiden mukaan pelit ovat kaikille tasavertainen maailma, jossa sukupuolella tai ihonvärillä ei ole mitään väliä. Kuitenkin toksinen käytös ei jakaudu tasaisesti, vaan naiset ja erilaiset vähemmistöt kohtaavat sitä enemmän. Nuoret oppivat myös itse toimimaan samalla tavalla kuin muut pelaajat, jolloin heidän omasta pelikäytöksestäänkin alkaa löytyä negatiivisia piirteitä. Pelikasvatukselle joka tähtää muunmuassa nuorten oman pelikäytöksen siistimiseen on tarvetta niin kotona, nuorisotyössä kuin kouluissakin.

2. Nosta esille kolme kiinnostavaa tulosta selvityksestäsi

Varsinkin paljon pelaavat nuoret olivat puhuneet sekä vanhemmilleen että nuorisotyöntekijöille peleissä huomaamastaan häirinnästä, vihapuheesta ja toksisuudesta. He eivät kuitenkaan kertoneet kaikesta kohtaamastaan toksisuudesta, eivätkä kaikenlaisesta toksisuudesta yhtä todennäköisesti. Varsinkin vanhemmille puhuttiin ennemmin tuttujen pelikavereiden negatiivisuudesta.

Vanhemmat ja nuorisotyöntekijät itse kokivat tuntevansa pelejä ja pelikulttuuria kohtuullisen hyvin. Monet pelasivat itsekin, vaikkakin usein erilaisia pelejä kuin nuoret. He kuitenkin usein kokivat juuri peleihin liittyvän tietotaitonsa haittaavan nuorten neuvomista ja opastamista peleissä esiintyvän toksisuuden suhteen.

Monet kasvattajat myös kertoivat nuorten omasta negatiivisesta käytöksestä ja siihen puuttumisen vaikeudesta. Toistuvista kielloista, uhkauksista ja rangaistuksista huolimatta nuoret usein jatkoivat kiroilua ja huutamista pelatessaan. Suurimmat onnistumiset tulivat pitkäjänteisillä ja toistuvilla keskusteluilla nuoren toksisen käytöksen syistä, vaikutuksista muihin ja tunteiden hallinnasta. Näistä puhumiseen ei vaadita kovin erityistä pelitietoutta, vaan ymmärrystä ihan tavallisesta ihmisten välisestä kanssakäymisestä.

3. Terveisesi nuorisotyöntekijöille, vanhemmille ja nuorille?

Vaikka peleissä kohtaisikin negatiivista käytöstä ei sen takia kannata omaa harrastustaan lopettaa. Muutosta ei kuitenkaan synny lähtemällä itse mukaan samaan toksisuuteen, vaan ennemmin kannattaa olla esimerkkinä siitä minkälisia toivoisi muidenkin pelaajien olevan. Vaikka pelatessa saattaakin turhautua ei muiden pelaajien, varsinkaan samassa tiimissä pelaavien, haukkuminen paranna kenenkään suoritusta tai pelikokemusta.

Vanhempien ja nuorisotyöntekijöiden ei tarvitse olla pelieksperttejä voidakseen keskustella nuorten kanssa pelaamisesta ja peleissä esiintyvästä häirinnästä, syrjinnästä ja vihapuheesta. Aito kiinnostus nuoren harrastukseen ja mielenkiinnon kohteisiin riittää, nuori itse osaa kyllä opettaa kaiken tarvittavan tiedon lempipeleistään.

Miia Siutila tekee e-urheiluun liittyvää väitöskirjaa Turun Yliopiston Mediatutkimuksen oppiaineessa. E-urheilun lisäksi häntä kiinnostavat pelikulttuurit ja pelaaminen laajemmin, erityisesti osana pelaajien arkipäivää. Miia työskentelee tutkijana Työsuojelurahaston rahoittamassa Ongelmapelaaminen työelämässä -hankkeessa. Vapaa-ajallaan hän pelaa sen mitä taaperon perässä juoksemiselta kerkeää.

Leave a Reply