SuomieSports.fi

Pelaajaesittelyssä Jenni

Meillä suomiesports.fi sivustoilla on esitelty eri pelien pelaajia aina ammattilaisista kuten CS:GO pelaaja JESSE “ZEHN” LINJALA ja monia muita. Tällä kertaa haastattelussa Jenni “Jepu” Ahlapuro.

Kerro ensin, kuka Jenni Ahlapuro on, ja miten itse aloitit pelaamisen?

Jenni Ahlapuro on kolmekymppinen teknologian ja pelien parissa työskentelevä viestinnän ammattilainen Helsingistä. Pelaaminen alkoi hyvin nuorella iällä Nesin ja Snesin tiimoilta ja on pysynyt elämässä mukana koko iän. Vanhemmilla oli siis suuri rooli tässä ja siitä olen kiitollinen.

Mikä pelaamisessa on parasta?

Tarinavetoisena pelaajana pakko vastata, että ne tarinalliset elämykset, mitä pelit tarjoaa. Uudet kiinnostavat maailmat ja mahdollisuus eläytyä erilaisten hahmojen seikkailuihin. Toki myös Destinyn kaltaiset äärimmäisen hiottuun gameplayhin panostavat pelit tarjoilee sitten sellaista flowmaista sujuvuutta, mikä tekee pelaamisesta myös tosi hauskaa. Kolmantena ehkä kaverit, pelaaminen on tuonut paljon hyviä tyyppejä elämään.

Onko jokin tietty peli, jolle toivoisit enemmän näkyvyyttä?

Ei varmaankaan peliä, mutta koronavuoden aikana trendanneet matalan kynnyksen sosiaaliset pelit, kuten Among Us ja Fall Guys, on tuoneet ihan uusia yleisöjä pelaamisen äärelle. Olisi hienoa nähdä myös tämänkaltaisten pelien yleistyvän jatkossa, sillä ne on tosi kevyt tapa tuoda ei-pelaavaa yleisöä harrastuksen pariin.

Miten pelaaminen tulisi tuoda esille mediassa, jotta sitä arvostettaisiin enemmän?

Pelaamista arvostetaan minusta jo melko hyvin jos vertaa vaikka kymmenen vuoden takaiseen, mutta varsinkin ammattina se on vähän vielä nihkeässä asemassa. Siinä auttanee aika ja määrätietoinen duuni, samaa keskustelua on käyty kaikista digitalisaation luomista uusista ammateista, kuten vaikka somevaikuttajien hommista. Uratarinat mediassa tietenkin auttaa normalisoimaan tätä. Mielestäni viime vuosina on tehty hienoa työtä myös pelikasvatuksen saralla, joka ehkä on jo hälventänyt vanhempien huolta siitä, että pelit on lapsille vain haitaksi. Kun oma ymmärrys pelaamisesta kasvaa, on helpompi suhtautua siihen myös positiivisena asiana. Silti aina välillä osuu kohdalle niitä iltapäivälehtien pelottelujuttuja, jotka vois kyllä taustoittaa paremminkin. Peleistä on kirjoitettu mediassa tosi paljon myös raha edellä, on ollut kiva lukea viime vuosina enemmän juttuja verhojen takaa: ketkä pelejä tekevät, millainen kulttuuri studioissa on ja mistä aineksista pelit syntyy. Näitä lukisin itse mielelläni enemmän.

Miten näet suomalaisen pelaamisen nyt 2020-luvulla, mitkä ovat sen pahimmat ongelmakohdat?

Tänä päivänä pelejä pelataan Suomessakin enemmän kuin koskaan ja on ollut tosi hieno nähdä myös täysin uusien yleisöjen löytävän pelien ja laitteiden kirjosta omansa. Pelaaminen on monipuolistunut valtavasti. Lisäksi kotimainen peliala on hyvässä vakaassa kasvussa, mikä on huikea saavutus sekin. Jos oman ikäluokan nuoruudessa pelaaminen on alkujaan ollut pienen harrastajaporukan hommia, on nyt hankala löytää lasta (tai aikuista), joka ei pelaisi jotain peliä – 2020-luvun Suomessa pelaaminen on valtavirtaa. On myös hauska nähdä, miten peleistä tuttuja mekaniikkoja hyödynnetään esimerkiksi terveydenhuollossa ja terapiassa, sekä opetuksessa. Pelaaminen ei siis ole pelkkää hauskanpitoa, vaan pelejä ja pelillistämistä hyödynnetään tosi laajasti muillakin osa-alueilla. Kiusaaminen ja myrkylliset yhteisöt on tietenkin massiivinen haaste, lapsista yli puolet ovat kokeneet kiusaamista verkkopeleissä ja toki naisiin kohdistuu myös paljon sukupuoleen perustuvaa kiusaamista, häirintää ja ahdistelua. Tämä on ongelma niin pelaajille kuin devaajillekin – ikävät pelikokemukset saavat tutkitustikin pelaajia vetäytymään ja välttelemään tiettyjä pelejä tai genrejä (verkkopelit esim kokonaisuutena). Jos tavoitteena on sitouttaa pelaajia ja saada heitä pysymään omien pelien parissa, on aika kiusallista että tällainen sitten jarruttelee sitä. Pelaajille kiusaamisen seurauksena voi tulla esimerkiksi masennusta ja ahdistuneisuutta, itsetunto-ongelmia ja elinikäisiä traumoja, mikä on todella ristiriidassa sen kanssa, että pelaamisen tulisi olla positiivinen kokemus – ehdottomasti haaste, joka meidän tulisi kyetä jollain tavalla yhdessä taklata.

Kiitos Jepulle haastattelusta ja näin jo 50-vuotta täyttäneeltä pelaajalta onnea tulevien pelituntien tiimellyksiin.

Ps. check this out: https://twitter.com/safepointgamers

Tsekkaa myös tämä: https://twitter.com/Nontoxic_hanke

Leave a Reply